Bye February, welcome March!

Siis apua, tajusin just, että tänään on helmikuun viimeinen päivä. Tasan kuukausi siis jo vierähtänyt vaihdossa, vaikka tuntuu että eilenhän mä tänne vasta muutin! Nää päivät täällä vilisee vaan silmissä, kun on niin paljon koko ajan tekemistä. Jos en oo harkassa niin oon vaeltelemassa läheisillä vuorilla, kiipeilemässä paikallisessa climbing centerissä, laskettelemassa tai muuten vaan nauttimassa kevätauringosta rannan tuntumassa. Pieneksi paikaksi täällä on yllättävän paljon tekemistä ja lähes joka viikonloppu paikallinen opiskelijajärjestö Studkick järjestää retkiä sekä lähimaastoon että vähän kauemmaksikin. Esim. tänä viikonloppuna on tiedossa mökkiviikonloppu läheisellä saarella ja viime viikonloppuna oltiin Røldalissa, kuten taisin viime postauksessa mainitakin sinne lähdöstä. Røldalissa vietetty viikonloppu oli kyllä paras kokemus tähän mennessä täällä ollessa. Meitä oli yhteensä 28 henkeä saman katon alla, noin puolet norjalaisia opiskelijoita ja puolet meitä vaihtareita. Ehkä parasta norjalaisissa on se, että vaikka sä olisit ainut ulkomaalainen kymmenen norjalaisen joukossa, niin samantien kun sä astut samaan huoneeseen niiden kanssa, niin ne vaihtaa englannin kielelle, että sä voit osallistua muiden kanssa keskusteluun. Ja norjalaisten englannin kielentaitohan on todistettavasti ihan huippuluokkaa. Mutta puolustuksena suomalaisille sanottakoon, että norjan kieli on kyllä sata kertaa lähempänä englannin kieltä kuin suomen kieli, joten jos me suomalaiset jäädään norjalaisille toiseksi tässä kilpailussa niin se johtuu vain ja ainoastaan meidän oman äidinkielen ongelmallisuudesta! Haha :D Anyway, Røldalin reissu oli siis huikee! Voin sanoo, että ohjelma ei poikennut lähes mitenkään perinteisestä suomalaisesta lasketteluviikonlopusta - päivät mentiin rinteissä lujaa (nauttien toki vähän erilaisista maisemista kuin mitä Suomessa ollaan laskettelumaisemiin totuttu..) ja illat.. no, illat you know. Ainut mikä illoista puuttui oli tietenkin sauna. Muuten kaava toistuikin sitten aikalailla samanlaisena. Ainoana suomalaisena taisin muutaman kerran kuulla myös niin hassun hauskoja letkautuksia suomalaisesta juomiskulttuurista ja taisipa olla niin, että jokainen norjalainen (ja ruotsalainen) osasi myös yhden sanan suomea.. kukaan ei varmaan ylläty, jos kerron, että tämä kuuluisa sana oli perkele. Mikähän siinä sanassa, kun sen lähes jokainen ulkomaalainen tietää ainoana asiana Suomesta :'D mutta hauskaa siis oli! Tässä vähän kuvia menomatkalta, paikan päältä sekä tulomatkalta. Tulomatkalla halusin ehdottomasti pysähtyä ottamaan kuvia, sillä menomatkalla otin kuvia vaan autosta käsin, eikä ne oikein anna oikeutta näille Norjan henkeäsalpaaville maisemille..

Her vi kommer, Røldal! But first, let me take a picture

Norja ja vuoret! <3

Meidän ihana mökki, jonne ei päässyt autolla ollenkaan, vaan kaikki kamat piti ottaa hissiin, nousta ylös ja lasketella alas mökille. Voin kertoo, että vaati useamman kuin yhden reissun..

Kyl nää ehkä just ja just Levin rinteet voittaa..

Paluumatkalla mäki jouduin kuviin kun kuvasin ite maisemia

Cannot get enough of these mountains

Sitten vähän harkka-asioihin.. kolme viikkoa pian siis jo harkkaa takana, ja tässä mitä oon tähän asti norjalaisesta sairaanhoidosta oppinut omien kokemusten ja muiden kertomusten perusteella.. 1) Täällä ei tykätä käyttää hanskoja, ei hoitokodissa eikä myöskään sairaalamaailmassa. Tutkimukset kuitenkin osoittaa, kuinka paljon infektioita pystytään ehkäisemään jo pelkästään hanskoja käyttämällä, joten jatkan edelleen itse niiden käyttöä. 2) Norja on rikas maa, mutta ne rahat ei kyllä mee terveydenhuoltoon. Täällä on paljon huonommat puitteet ja vanhemmat laitteistot kuin mihin oon Suomessa tottunut, joten ehkä oli pienoinen shokkikin, kun tajusin, että rikkauksista huolimatta Norja ei todellakaan panosta uusimpaan teknologiaan terveydenhuollossa. Pienoinen pettymys, sillä odotin enemmän. 3) Norjassa on jopa korva- ja kaulakorujen käyttö kielletty hoitohenkilökunnalta hygieniasyistä, mutta silti hanskoja ei käytetä? En ymmärrä. Mutta sitten hyviä asioita.. Udland hoivakoti on ihan mahtava paikka. Vaikka itse harjoittelusta en oo saanu ihan niin paljon irti kuin olisin Suomessa luultavasti saanut, niin voin silti sanoa, että Udlandin hoitohenkilökunta on ihan paras. Työ mitä ne siellä tekee, on erittäin arvokasta, ja kaikista hoitajista huomaa kuinka paljon ne oikeesti välittää vanhuksista siellä. Vaikka meilläkin on tällä hetkellä potilas, joka sairastaa lewyn kappale -tautia ja on erittäin raskas hoidettava, niin silti joka päivä tätä potilasta kohdellaan lempeästi ja kunnioittaen sekä huolehditaan, että hänet puetaan joka päivä päivävaatteisiin (voin sanoo, että ei oo ihan helppo homma) ja nostetaan sängystä ylös. Tänään kyseinen potilas oli ehkä 5 min tässä maailmassa (ja ensimmäistä kertaa huomas mutkin ja sano että "Haloo Henni"), mutta tuo 5 min tuotti äärimmäistä iloa mun ohjaajalle. Se, että tää potilas oli 5 min hallusinoimatta ja puhumatta omiaan ja pystyi itseasiassa olemaan rauhassa paikallaan ja huomioimaan ympärillään tapahtuvat asiat, oli mun ohjaajalle päivän piriste. Se oli aika hienoa nähdä :) Udlandissa on hienoa myös se, että siellä hoitajat ja omaiset järjestää ohjelmaa näille vanhuksille joka ikinen päivä! Joka päivä on jotain, oli se sitten jumppatuokio, yhteinen lauluhetki, konsertti tai lättykahvit, mutta joka päivä kuitenkin jotain. Viime viikolla osallistuin mm. kahteen eri konserttitapahtumaan, kävin laulamassa norjalaisia lauluja sekä juomassa vohvelikahvit parin asukkaan kanssa. Tällä viikolla oon sitten taas kuskannu potilaita ala-aulaan jumppahetkiä viettämään. On ihan mahtava päästä osallistumaan näihin tilaisuuksiin, varsinkin kun huomaa millasen vaikutuksen se saa näissä vanhuksissa aikaan :) täyden kympin hoivakoti siis!

Udland omsorgssenter